Tässä odottamassa

Lähtöä ranskan tunnilleni, jossa tapaan ystäviäni, joita en nähnyt, kun olin viime viikon poissa. Varmaan kertomista riittää, mutta kun sitä ei saa tehdä suomeksi, sääli! Mutta ranskaksikin on mukava kertoa, vaikka se on aika tavalla harmittavaisempaa. Kyllä tässä päivän mittaan on tapahtunut paljon kaikenlaista, en tiedä, mitä vielä loppupäivän aikana tapahtuu. Aamulla Vladi kysyi minne oon menossa, ihan mukavaa. Äiti ei edes huomannut minua toisessa autossa, kun oli itse toisessa. Näin mukavaa oli ja nyt mä yritän nauttia!