Lakko tulee, mutta mieli pysyy korkealla

Vähän mä olin pettynyt, kun lakko alkaa, mutta eihän sille mitään voi. Yritän vaan pitää mieleni mahdollisimman hyvänä, harmittaa se, kun kaikki mukavat jutut kuljettajien kanssa jäävät pois. Varsinkin tilanteessa, jossa Veskua ei ole nähnyt kokonaiseen viikkoon ja haluaisi tietää, millaista maukujaisissa oli. Yritän edetä tilanteen mukaan, sekin auttaa jo aika paljon. Enhän mä voi kuljettajia syyllistää, ei se onnistuisi multa ollenkaan! Liitto ehkä voisi olla se syyllistämisen kohde, mutta ei kuljettajat, en pystyisi siihen.